Paino: 63,9 kg
Mieliala: Shokissa
Mitäs helvettiä! Kolmepäiväinen vapunjuhlinta toi mukanaan näköjään pari lisäkiloa. Tästä on tultava loppu jo ennen alkuakaan... Tavoittelen kumminkin 60 kilon painoa ennen kesää, tulee kiire. Nyt päätin olla kaksi viikkoa ilman alkoholia (kahden viikon päästä on erikoistilaisuus, johon vain yksinkertaisesti kuuluu skumppa ja viinit). En ostele karkkeja, pizzoja tai hesemättöjä. Ja katsastan myös pyöräni ajokuntoon, sillä välineellä laihdutin viime kevät-kesänä kymmenen kiloa!
Vapusta ei oo muuta sanottavaa kuin, että olin pari päivää completely wasted. Ja hauskaa oli! Hengasin hieman epätavanomaisessa porukassa, mikä vaan lisäsi vapun hauskuutta.
Mulla on vakavia motivaatio-ongelmia. Koskien opiskeluja, pakollisten asioiden hoitoa ja tätä iänikuista laihduttamista. Ei kenelläkään olisi vinkkejä, miten käytännössä kiskon itseni ulos lenkille? Tai lukemaan tentteihin? Oon sellaisessa tilanteessa, että osaan vaan rypeä itsesäälissä ja juhlia kavereiden kanssa. Aika säälittävää.
keskiviikko 2. toukokuuta 2012
torstai 26. huhtikuuta 2012
torstai 26/04 & esittelyteksti
Paino: 61,5 kg (jippii!)
Mieliala: tylsistynyt, hyväntuulinen, ajatuksia pyörittelevä
Now playing: Angus & Julia Stone - Down the way (album)
Tässä laiskan torstaipäiväni kuluessa oon pohtinut, että joskus olisi vaan ihanaa olla 100 % rehellinen itselleen ja muille. Blogimaailma on täyttynyt (kylläkin ihanista) lifestyleblogeista, joissa elämä on ihanaa ja hienoa ja täynnä shoppailua, tapahtumia ja kiiltokuvaihmisiä. Älkää käsittäkö väärin, rakastan sellaisia blogeja ja siellä piilee aitoutta niissäkin. Näillä tulevilla teksteillä en kuitenkaan pyri antamaan mahdollisimman ihanaa kuvaa elämästäni, vaan ainoastaan realistisen. Joskus sitä kaipaa, nimittäin realismia, aitoutta ja tunteiden ulospurkamista. Kirjoittaminen on terve tapa!
Itsestäni voisin kertoa ensinnäkin, että olen 20 vuotias nuori nainen. Haluan pysytellä anonyymina mahdollisesti liian henkilökohtaisen sisällön vuoksi. Asun yksin vuokraamassani pikkuyksiössä matkan päässä keskustan hulinoista. Opiskelen alaa, jota en kuitenkaan koe omakseni. Olen sinkku. Ja vieläpä melkoisen omistautunut sellainen. Mutta yritän pärjätä... Takanani on kaksi seurustelusuhdetta, joista toisesta en tunnu pääsevän koskaan yli ja toisen suhteen olemassaolon unohdin jo sen aikana. Niiden välissä, ennen ja jälkeen, on ollut kaikenlaista.
Aamuni alkaa aina kahvilla. Jos ei ala, niin päivästä tulee jotain jäätävää. Tykkään miettiä pitkään asuja, jotka puen päälleni. Musiikki on minulle tapa ilmaista itseäni ja hengittää. Tarvitsen omaa aikaa, mutta liiallisuuksiin en halua siinäkään. Rakastan sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutusta. Haluaisin tehdä monia asioita, mutta tuntuu ettei aika riitä milloinkaan. Nyt kuitenkin teen päätöksen: en anna omien aivojeni estää toimimista! Siinä olen vähän liiankin lahjakas.
Olennaisuudet minusta tulevat varmasti esiin teksti tekstiltä. Kenenkään ei tarvitse todistella ja perustella syitä, miksi aloitta blogin kirjoittaminen. Mutta itse haluan kuitenkin kirjoittaa mustaa valkoisella: Aloitan tämän blogin, koska haluan purkaa ajatuksiani, seurata niiden ja elämäni kehittymistä, olla rehellinen ja tehdä sitä, mistä tykkään eli kirjoittaa. Maailmassa on paljon sinkkuihmisiä ja jokainen on yksilöllinen. This is my Single version!
Mieliala: tylsistynyt, hyväntuulinen, ajatuksia pyörittelevä
Now playing: Angus & Julia Stone - Down the way (album)
Tässä laiskan torstaipäiväni kuluessa oon pohtinut, että joskus olisi vaan ihanaa olla 100 % rehellinen itselleen ja muille. Blogimaailma on täyttynyt (kylläkin ihanista) lifestyleblogeista, joissa elämä on ihanaa ja hienoa ja täynnä shoppailua, tapahtumia ja kiiltokuvaihmisiä. Älkää käsittäkö väärin, rakastan sellaisia blogeja ja siellä piilee aitoutta niissäkin. Näillä tulevilla teksteillä en kuitenkaan pyri antamaan mahdollisimman ihanaa kuvaa elämästäni, vaan ainoastaan realistisen. Joskus sitä kaipaa, nimittäin realismia, aitoutta ja tunteiden ulospurkamista. Kirjoittaminen on terve tapa!
Itsestäni voisin kertoa ensinnäkin, että olen 20 vuotias nuori nainen. Haluan pysytellä anonyymina mahdollisesti liian henkilökohtaisen sisällön vuoksi. Asun yksin vuokraamassani pikkuyksiössä matkan päässä keskustan hulinoista. Opiskelen alaa, jota en kuitenkaan koe omakseni. Olen sinkku. Ja vieläpä melkoisen omistautunut sellainen. Mutta yritän pärjätä... Takanani on kaksi seurustelusuhdetta, joista toisesta en tunnu pääsevän koskaan yli ja toisen suhteen olemassaolon unohdin jo sen aikana. Niiden välissä, ennen ja jälkeen, on ollut kaikenlaista.
Aamuni alkaa aina kahvilla. Jos ei ala, niin päivästä tulee jotain jäätävää. Tykkään miettiä pitkään asuja, jotka puen päälleni. Musiikki on minulle tapa ilmaista itseäni ja hengittää. Tarvitsen omaa aikaa, mutta liiallisuuksiin en halua siinäkään. Rakastan sosiaalisia tilanteita ja vuorovaikutusta. Haluaisin tehdä monia asioita, mutta tuntuu ettei aika riitä milloinkaan. Nyt kuitenkin teen päätöksen: en anna omien aivojeni estää toimimista! Siinä olen vähän liiankin lahjakas.
Olennaisuudet minusta tulevat varmasti esiin teksti tekstiltä. Kenenkään ei tarvitse todistella ja perustella syitä, miksi aloitta blogin kirjoittaminen. Mutta itse haluan kuitenkin kirjoittaa mustaa valkoisella: Aloitan tämän blogin, koska haluan purkaa ajatuksiani, seurata niiden ja elämäni kehittymistä, olla rehellinen ja tehdä sitä, mistä tykkään eli kirjoittaa. Maailmassa on paljon sinkkuihmisiä ja jokainen on yksilöllinen. This is my Single version!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)